"Me järjestettäisiin ne juhlat vaikka kahdessa päivässä". Kiitos ja helpotuksen huokaus. Äitini puhuu asiaa: kaiken ehtii saada valmiiksi vaikka kahdessa päivässä, jos vain haluaa. Siispä tänään otan rennosti, enkä tee mitään.

Itse asiassa tekemättömyys on vaikeampaa kuin eri asioiden tekeminen. Kaltaiselleni helposti pitkästyvälle ihmiselle "oleminen" ei ole se helpoin olomuoto. Ensinnäkin päivä tuntuu hirmuisen pitkältä. Joku saattaa nyt kommentoida, että dille, mitä vingut, tee jotain, mutta ihan oikeasti välillä on kiva olla tekemättä mitään, piittaamatta siitä, että tekemättömän aika on pitkä.

Mikä sitten luokitellaan "ei-tekemiseksi"? Olen tämän päivän aikana syönyt aamupalan, katsonut kaksi jaksoa Gilmoren tyttöjä, surffannut netissä, lakannut kynnet, lukenut lehden, juonut kaksi ylisuurta kuppia kahvia, syönyt hieman eilistä pizzaa, pedannut sängyn, käynyt suihkussa ja kirjoittanut miehelleni kirjeen hääpäivää varten (tosin annan sen varmasti jo aikaisemmin, koska en kertakaikkiaan pysty pitämään tuollaisia asioita jemmassa montaa päivää!). Olen vienyt roskat ja hmmm...siinäpä se. Lisäksi ajastin boksin tallentamaan kaikki loppuviikon hyvät ohjelmat ja elokuvat. Ja soitin äidille. En siis ole tehnyt mitään?

Ongelma "mitääntekemättömyyden" kanssa on juuri tämä: on kovin vaikea olla puhtaasti tekemättä mitään. Viimeksi koin ihan aidon olemisen kammottavuuden keväällä, kun olin viikon kovassa kuumeessa. Silloin en ihan oikeasti voinut ajoittain tehdä mitään. TV:n katselu oli liian raskasta, nukkuminen ei onnistunut, en jaksanut lukea mitään - minun täytyi vain olla. Ja voin kertoa, en kokenut mitään "olemisen sietämätön keveys"-olotilaa, päin vastoin. Päivän mitääntekemättömyyden jälkeen olin aivan valmis vaikka opettamaan sata perjantain viimeistä tuntia kasiluokkalaisille, jos vain kykenisin tekemään jotain.

Tänään teen kuitenkin parhaani ja teen "en mitään". Jo tuo lause osoittaa tavoitteeni paradoksaalisuuden! Ehkä siis kellahdan sohvalle ja tartun vaikka ristisanatehtävään tai katson jonkun yhdentekevän elokuvan...eli vaikka kuinka haluaisin, päädyn loppujen lopuksi tekemään jotain. Olisiko kuitenkin ollut vain helpompaa käyttää tämäkin päivä oikeiden asioiden tekemiseen? Njääh. Noups, eips. Adios, tämä tyttö heittäytyy nyt sohvalle!

Ope

(...tosin ennen sitä taidan hakea postin ja hieman siivota, jotta oleminen on mukavampaa...se siitä "tekemättömyydestä" sitten viimeistään... ;)