Voi taivas! Sitä kun yrittää olla nokkela, niin joskus tulee kompastuttua! Oppilailleni tähdennän aina, että käyttäkää kielikuvia harkiten, olkaa tarkkoja, mitä milläkin lauseellanne tarkoitatte. Kun huomasin ensimmäisen kirjoitukseni nousseen uusien kirjoitusten kanssa sivuston etusivulle, en voinut kuin nauraa. Ensimmäisen tekstini otsikko oli tylsästi "Ensimmäinen etappi". Se oli suoraa jatkoa blogin nimessä (Juoksentelua nappien perässä) aloitetulle metaforalle.

Hmm. Niinpä niin. Mikä olikaan ensimmäinen ajatukseni? Jos ulkopuolinen lukee nuo otsikot, niin mitä hän odottaa? Ainakin oma vaikutelmani oli, että blogin takana on joku himourheilija, joka kaiken lisäksi käyttää kenties kiellettyjä aineita pillereiden muodossa. Jep jep, tähänhän minä pyrinkin.

Tai sitten en...Seuraava sitaatti kirjasta "Muumipapan urotyöt" selventänee asiaa. ”Niin, he ihastuivat toisiinsa ensi silmäyksellä ja ovat vaihtaneet nappeja ja juosseet ympäriinsä ja olleet yhtä mittaa hupsuja.” (Tove Jansson). Kohdassa kerrotaan Sosulista ja Hosulista, jotka menevät muilta salaa naimisiin, kun eivät malta odottaa hääjuhlaansa. Olen yhtä innostunut kaikesta uudesta kuin Sosuli napeista! Mutta aina siis metaforat eivät toimi. Tosin tämä toimii, mikäli muumien maailman on tuttu.

Ope.